Miksi espanja?

Miten oma tarinani espanjan kielen kanssa alkoi? Ensiaskeleet otin jotakuinkin näin:

Lukiolaisena olin vaihto-oppilaana Meksikossa, Huatuscon kylässä, Veracruzin osavaltiossa. Lähdin maailmalle Rotary Clubin kautta ja tieto siitä, minne vaihto suuntautuisi tuli myöhään keväällä. Espanjan kurssit olivat jo alkaneet ja loppujen lopuksi muutaman yksityistunnin jälkeen muistin espanjasta lähinnä Hola, soy Petra, Tengo hambre, la mesa. Saatoinpa osata muutamat numerotkin erään yläasteaikaisen hittikappaleen innoittamana, ehkä Buenos días ja muistaakseni olin harjoitellut sanomaan: ”Hauska olla täällä, Muchas gracias.” Ainakin saisin ruokaa ja olisin kohtelias jos kevyt jutustelu ei vielä luonnistuisi.

Tällä kielitaidolla laskeuduin helteisen Veracruzin miljoonakaupungin lentokentälle. Ensimmäisenä ei totisesti tullut nälkä, vaan jano. Keltainen sanakirja repusta ja: ”Öö… ”Sed.”, käsiliikkeet apuun. Voittajaolo! Minulle ojennettiin vesipullo! Vain n. 7% ihmisen viestinnästä on sanallista joka tapauksessa, eli eiköhän tämä tästä, ajattelin. Ja sitten turkoosiin mereen uimaan ihmisten kanssa joita en tuntenut, mutta joiden luona viettäisin seuraavat kuukaudet.

Olin ymmärtävinäni, että minua vastassa olivat host-isäni ja yksi pikkusiskoistani. Ymmärrykseni osoittautui oikeaksi melko pian. Vuoden edetessä ja kielitaidon kasvaessa selvisi myös, että koko Rotaryklubi perheineen oli ollut minua vastassa. Saavuin kuitenkin päivän myöhässä matkalaukun viivästymisen takia. Minua harmitti koko sydämestäni, etteivät asiat aina suju niin kuin elokuvissa! Jos olisin tiennyt, olisin antanut matkalaukun jäädä minne se ikinä jäikään ja lentänyt Veracruziin.

Vuonna 2001 internetistä ei löytynyt kovin paljoa tietoa, eli jotta sain Suomessa tietää, mihin olin menossa asumaan, olimme vanhempieni kanssa tilanneet lakanan kokoisen Meksikon kartan Saksasta. Löytyihän se Huatusco sieltä.

Huatusco on reilun 1300 metrin korkeudessa vuorilla. Se oli silloin pienikokoinen ihanan luonnon ympäröimä kahvikaupunki, jossa kaikki tiesivät minut ja minä en tiennyt ketään. Kukaan ei näyttänyt osaavan englantia. Aluksi se ihmetytti ja olisi tehnyt mieli kritisoidakin. En kritisoinut, varsinkaan ääneen… ensinnäkään siksi, etten osannut tehdä sitä espanjaksi. Toisekseen, osaisinko itsekään englantia jos olisin 16-vuotias meksikolainen ja voisin omaa äidinkieltäni käyttäen matkustaa 22 maassa (22.  Yhdysvallat) ja päästä sillä käsiksi uusimpaan tieteelliseen tietoonkin?

Ensimmäisenä iltana uudessa kodissani keskimmäinen pikkusiskoni 9v. halusi, että luemme yhdessä hänen eläinkirjaansa ja toiselin hänen perässään: cucarachazorro, pato, papagayo… torakka (löytyi muuten aamulla hammasmukista), kettu, ankka, papukaija… Itse asiassa koko vuoden ajan kun kävelin kaupungilla, toistelin mielessäni (joskus kuulemma ääneenkin 🙂 ) ympäröiviä kauppojen nimiä, mainoslauseita tai tekstin pätkiä.

Mielestäni yksi hyvä lähestymistapa uuteen kieleen onkin ryhtyä värikkääksi papukaijaksi ja toistella perässä makustellen, miltä uusi kieli tuntuu.  (En ole lintumaailman asiantuntija, mutta tietääkseni papukaija ei myöskään mieti, ymmärsikö se ihan kaikkea mitä tuli sanottua tai harjoita itsekritiikkiä.) Kun oppii uutta kieltä, oma identiteetti laajenee ja heti aluksi kannattaa hyväksyä itsensä omana kehittyvänä itsenään: Tältä minä kuulostan tässä vaiheessa kielen oppimiseni polkua. Huomaan jatkavani papukaijailua edelleen ja toistelevani minulle uusia sanoja kun kuulen tai näen niitä.

Kuvittele lopuksi tähän kohtaan kaksi kourallista pikkuruisia vihkon kulmasta revittyjä  käsin kirjoitettuja paperilappuja: Host-siskoni lähetteli minulle luokassa ensimmäisestä päivästä alkaen salaisia viestejä, en español tietenkin. Usein toistuvia teemoja olivat mm. kuka tykkää kenestäkin, kenestä hän milloinkin tykkäsi, tykkäänkö minä Juanista tai tykkäänkö minä Pedrosta (nimet muutettu 🙂 ), mitä tehtäis iltapäivällä, mikä fiilis jne. Aloin tietysti heti vastailla niihin ja ihmettelen vieläkin, miten sisko edes ymmärsi, mitä yritin sanoa! Lappukasasta oli ilo huomata, että kielitaito selvästi kehittyi.

Tunneillani lappusten lähettely on enemmän kuin sallittua. Vielä sallitumpaa on mennä suoraan toisen luokse juttelemaan opitulla kielellä.

Petraa kielitaitoasi! Ota yhteyttä!

notePhoto: congerdesign, pixabay.com

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s